Lauantaina aloitan päivän kevyellä venyttelyllä (liikkuvuus) sillä herään taas niskat kipeänä. Täytyisi varmaan ostaa parempi tyyny? Venyttelyn lisäksi harrastan hyötyliikuntaa tekemällä kaikenlaisia kotitöitä (pyykit, astiat, väärillä paikoilla lojuvien tavaroiden palautus paikoilleen...). Iltapäivällä on aika aloittaa lenkkeily, mutta jokin väärä liike saa niskat äitymään tosi kipeiksi. Pyörryttää ja päätä särkee. Meinaa tulla itku. Mies hieroo niskoja ja levittää sinne kipugeeliä. Pukeudun superlämpimästi vaikka ulkona on ihan sievä ilma: kipeä niska ei kestä yhtään kylmää.
Koirilla oli eilen lepopäivä, joten ne ovat ovat villejä ja iloisia ja täynnä ylimääräistä energiaa. Suuntaamme metsään missä kuljetaan reipasta tahtia, hypellään juurakoiden ja kantojen yli (kestävyys kehittyy, samoin tasapaino, taito ja luusto), kokeilen kevyesti juoksemista mutta kantapää ja niskat sanovat yhteistyösopimuksen irti samantien. Ei siis juosta vielä(kään). Raikas ulkoilma virkistää, syksyn värittämät lehdet ovat kauniita ja koirien sekopäistä sinkoilua katsoessa alkaa naurattaa. Mieskin nauraa (ja se ei edes tykkää lenkkeilystä). Lenkillä vierähtää 1h 45 minuuttia. Oppilaiden ohjeissa osasta puuttuu aika ja osassa se vaihtelee 30 - 60 minuutin välillä joten pääsen tavoitteeseen ihan kivasti.
Kotona koirat täytyy pestä. Meillä ei ole käsipainoja mutta koirien kanniskelu pitkin asuntoa käy kohtalaisesti käsivoimatreenistä (painot siis 8 kg, 8kg ja 13 kg toistoja käsilihastreenille tulee koirasta riippuen 5-8 kpl mikä pitäisi olla ihan riittävä määrä. Toki kiltimmät koirat eivät olisi karanneet pesuhuoneesta niin että ne joutuu kantamaan sinne monta kertaa). Pesun jälkeen kuivataan koirat ja trimmaan ne (osa nosteluista kertyy siinä). Illalla meillä 3 puhdasta koiraa ja minä olen kehittänyt siinä sivussa voimaa ja taitoa hyötyliikunnalla.
Illalla teen muutaman punnerruksen, vatsalihastreenin ja kevyen joogasarjan. Selkälihaksia en uskalla tehdä näin pian toistamiseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti