Torstaina on päivä nro 2. Herään pää oudossa kulmassa ja niskat kipeänä. Lupaavasti eilen alkanut niskojen kuntoutus on mennyt pilalle yön aikana ja harmittaa. Venyttelen niskoja hyvin varovasti lämpimässä suihkussa ja pikkuhiljaa ne vertyvät, mutta särky jatkuu silti koko päivän. Aloitan aamun hyppelyllä (haara-perus 20 kpl vaikka ohjelmassa lukee 12 koska en muistanut montako piti hyppiä :D) ja kävelen/juoksen osan työmatkasta, koska aamun ensimmäinen bussi tulee viime tingassa ja minulla on kiire (yht 20 minuuttia). Haaraperushyppely kehittää luustoa ja voimaa ja kestävyyttä. Juoksu/kävely taas kehittää kestävyyttä.
Saan tekstiviestin: flowjooga on peruttu. Harmittaa kovasti sillä taito kehittyy paremmin ohjaajan ohjatessa ja opastaessa, tosin kehittyy se itsekseenkin treenatessa. Joogaan ja venyttelen kevyesti ja varovasti kotona sillä ajattelen että se voisi auttaa niskoja (lisäksi eräässä liikuntasuunnitelmassa oli hienosti huomioitu joogakin joten se kuuluu viikkosuunnitelmaan jonka olen luvannut toteuttaa). Jooga ja venyttely parantavat selvästi niskan liikkuvuutta ja edellisenä iltana havaittu vasemman pakaran kamala jumitus on alkanut antaa periksi. On siis ainakin yksi kohta jota särkee vähemmän.
Yksi ohjelmista käskee mennä salille, mutta en millään ehdi ja niskan kanssa en oikein uskaltaisikaan. Pelkään että lihas on tulehtunut ja tulehtunutta lihasta ei saa treenata. Käytän niskaan kylmägeeliä ja syön buranan. Toisessa ohjelmassa käsketään pelata jalkapalloa, mutta en saa ketään seuraksi (eikä meillä taida olla palloakaan). Päätän siirtää jalkapallon ja muut yhteislajit viikonloppuun jolloin seuraa on helpompi saada. Toivon että oppilaat ymmärtävät tämän. Toisaalta uskon että ymmärtävät, minulla on kamalan viisaita oppilaita.
Illalla teen vielä vatsalihaksia ja punnerran varovasti viitisen kertaa muistutellakseni kropalle miten ne punnerrukset tulee tehdä (lihasvoima!). Telkkaria katson omituisessa linkkuvenytyksessä (liikkuvuus!) ja mies naureskelee asennolleni, mutta olo on paljon parempi kuin jos olisin vain istunut sohvalla.
Perjantai. Päivä nro 3. Vaihdoin yöksi eri tyynyn sillä toiveella että se olisi niskoille parempi. Mikä erehdys! Niska on aivan kamala. Pää ei käänny oikein mihinkään ja aloitan aamuni buranalla ja pyytämällä miestä levittämään niskaan mobilatia. Vapaapäivä, mutta seuraavan viikon tunnit pitää suunnitella, samoin 8-luokkalaisten koe joten mahdottomasti aikaa ei ole liikunnalle.
Päivällä liikunta kertyy hyötyliikunnasta: siivoilen kun pidän taukoja, venyttelen ja verryttelen vähintään tunnin välein. Kaverin luona kyläillessä istumissääntö unohtuu ja istun vahingossa melkein 3h paikoillani. Kun nousen pikkuhiljaa parantunut niska on aivan kamala ja selkää särkee. Kaveri on ymmärtäväinen kun ilmoitan venytteleväni ja verrytteleväni vähän (liikkuvuus). Itseasiassa saan kaverinkin venyttelemään ja molemmilla on parempi mieli ja olo sen jälkeen. Miksi on niin vaikea muistaa että liikkua voi myös yhdessä ja ilman erityistä suunnitelmaa?
Illalla miehen katsoessa telkkaria raahaan joogamaton taas olohuoneeseen: aloitan hyppelyllä (X -hypyt 50kpl) koska se tuntui lämmittävän lihaksia mukavasti ja samalla luusto vahvistuu. 100 vatsalihasta (syviä, alavatsaa, ylävatsaa ja sivuttaisia... teen vähän kaikenlaisia), selkälihaksia en tee kuin 10 koska vanha selkävamma äityy enemmästä. Lisäksi punnerran: 30 naisten punnerrusta, 2 miesten. Papereissa lukee että pitäisi vetää leukoja, mutta meillä ei ole tankoa :( Lisäksi käsivoimani ovat niin surkeat että se ei varmaan onnistuisi. Punnertaessa se onneksi kehittyy. Kaikki tämä treeni vahvistaa lihaksia ja se tuntuukin lihaksissa. Lisäksi joogaan hetken ja venyttelen oikein antaumuksella. Ne niskat on pakko saada kuntoon!
Illalla tuntuu kuin en olisi tehnyt oikein mitään (koska oli koirien lepopäivä ja me ei edes käyty lenkillä), mutta oikeasti olen tehnyt enemmän lihasvoimatreeniä kuin aikoihin. Hassua.
Huomenna on viikonloppu ja koska sain kokeen valmiiksi ja luettua kirjaakin ihan mukavasti se tarkoittaa että open viikonloppu on vapaa! Ohjelmassa liikuntaa ja hyötyliikuntaa. Kun vaan niskat antaisivat periksi niin että se onnistuu. Kantapää tuntuu lepopäivän ja varvastossujen ansiosta paljon paremmalta joten ehkäpä jo alkuviikosta sillä voi juosta.
Ope
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti